Riehakkaat raidat

Aloittaessani tämän villatakin, luulin, että raidoittuva lanka olisi hauska pari mustalle. Keskeltä kerää kuitenkin paljastui melko ärsyttävää violetin harmaan mömmöväriä ja innostukseni lopahti.
Takki oli tauolla melko pitkään, kunnes värit eivät ärsyttäneet enää niin paljon.

Tartuin jälleen neuleeseen ja neuloin vartalo-osan loppuun ja hihat puoliväliin. Sovitellessani tajusin, että takki on makuuni liian tiukka. Takki hautautui taas kuukausiksi kaapin perälle ja olin jo päättänyt, että puran sen ja aloitan uudestaan. Kun sitten se purkamisen aika tuli, päätin, että kastelen ja pingotan takin ensin ja katson, onko siitä apua. Pingotuksen jälkeen takki ei enää vaikuttanut niin kireältä, joten päädyin neulomaan sen loppuun.

Kotoa löytyivät neuleen pariksi täydelliset violetit napit, mutta harmikseni, niitä oli vain 7. Ostin vaaleanpunaiset napit, mutta lopulta päädyin laittamaan sekä violettejä, että vaaleanpunaisia, koska ne violetit vaan olivat niin täydelliset tähän.

Kaiken tuskan ja ahdistuksen jälkeen, taidan sitten kuitenkin tykätä tästä. Valmistumiseen meni reilu vuosi, mutta se oli hyvä vuosi. Etäisyys auttoi unohtamaan suurimmat ärsytyksen aiheet ja uskonkin, että meille tulee mukavan lämmin yhteinen tulevaisuus.