Tää viikko on kyllä ollut yksi pitkä jouluaatto :)
Ensin sain ei-niin-salaiselta-neuleystävältä yllättävän lahjan. Ihan varottamatta kahvitunnilla Emilia antoi minulle tämän itsetehdyn Marimekko-pussin ja se sisälsi aivan ihania asioita:
Kuva ei oo paras mahdollinen, mutta taas olin jossain muualla kuin valokuvaamassa, kun aurinko vielä paistoi. Kaunis itsetehty pussi sisälsi kuitenkin aivan valloittavaa Debbie Blissin baby casmerinoo ja itsevärjättyä Novitan Woolia. Sen lisäksi pussista paljastui juuri sellainen huivi, josta olen haaveillut:
Malli: Islantilaishuivikirjasta
Lanka: Wetterhoffin Silvia
Muuta: Jumalaisen ihana huivi, juuri oikean värinen, kokoinen, tuntuinen...siis yhdellä sanalla sanottuna täydellinen. Kiitos suuresti ystäväni!
Parempia kuvia yritän saada otettua kunhan saan kameran esiin yhtä aikaa auringon kanssa.
Tänään kolahti postiluukusta myös paketti SNY:ltäni:
Ja sisältö oli taas aivan ihana:
Huomatkaa vasemmalla roikkuvat suloiset silmukkamerkit, jotka suunnitteli perhosten ystävä 5v. Ne sopivat kuin nenä päähän blogiini. Niistä kuvaa lisää kun pääsevät käytöön. Ja lanka... sekin oli aivan ihanaa. Väri oli juuri minun värini ja materiaali ihanan kutittamatonta, sileää ja kiiltävää. Siitä tulee taatusti minulle kevät huivi, kunhan saan muita töitäni vähän alta pois.
Lämpimät kiitokset sinulle, SNYni, jälleen kerran!
Näiden ihanien, odottamatta tulleiden, pakettien lisäksi sain viime viikon lopulla Tarjalta tilaamani silmukkamerkit.
Nekin ovat todella kauniita.
Kiitokset vielä kerran kaikkille minua ilahduttaneille!
Mar 21, 2007
Mar 12, 2007
Säätämistä
Odottelen ruuan laskeutumista, jotta pääsen lenkille ja sillä aikaa säädän vähän blogini ulkoasua. Siitä siis mahdolliset haamupäivitykset.
Mar 11, 2007
Silmäleikkauksesta
Jotain ei-käsitöihin liittyvää, jos jotain kiinnostaa:
Silmäleikkaus on nyt sitten takana päin ja innolla odotan näön lopullista korjaantumista. Paraneminen leikkauksesta on kestänyt paljon kauemmin kuin kenelläkään tutuistani. Leikkauksen jälkeen kaksi viikkoa piti käyttää antibioottitippoja ja näön paraneminen loppui lähes kokonaan. Näin ihan kohtuullisesti, mutta oman arvioni mukaan tarvitsin vielä silmälaseja, joiden voimakkuus olisi ollut joitan -1,00. Olin jo aivan varma, että joudun käymään läpi uusinta leikkauksen, koska näköni ei tuntunut paranevan haluttuun lopputulokseen. Nyt, kun antibioottitippojen käyttö on loppunut on paraneminen jatkunut. En edelleenkään nää niin hyvin kuin tavoite oli, mutta paljon paremmin kuin vielä viikko sitten. Nyt odottelen sitten innolla, josko paraneminen vielä jatkuu, vai mikä on tuomio tulevaisuuden suhteen; joudunko uusinta leikkaukseen, vai jatkuuko paraneminen vielä.
Itse leikkaus oli sen verran vähän epämiellyttävä, että uusintaleikkaus ei pelota/harmita yhtään (siis jos siihen sitten joutuu). Ennen leikkausta istuskelin vajaan tunnin käytävällä rauhottumassa. Jos olisin halunnut rauhoittavia lääkkeitä, ne olisivat alkaneet vaikuttaa tässä vaiheessa. Vajaan tunnin odottamisen jälkeen hoitaja tuli hakemaan minut leikkaushuoneeseen. Asetuin leikkauslaitteiston alle makaamaan ja toimenpide alkoi. Ensin silmiini pudotettiin puudutustipat ja silmäluomiini asetettiin luomenlevittimet. Koska silmäni ovat melko pienet, luomenlevittimet sattuivat jonkun verran. Tässä vaiheessa meinasi iskeä paniikki ja kyselinkin, onko kaikki hyvin kun minuun sattuu. Kaikki oli kuitenkin hyvin, ja minulle kerrottiin, että kohta kipu helpottaa.
Silmääni nostettiin paine ja samalla näkökykyni meni kokonaan leikattavasta silmästä. Silmääni leikattiin läppä ja paine laskettiin, jolloin näkökyky palautui. Tässä vaiheessa luomenlevittimiä säädettiin pienemmälle, jolloin kipu lakkasi kokonaan. Huima tunne oli, kun lääkäri tässä vaiheessa siirsi sarveiskalvoon tehdyn läpän syrjemmälle ja siveli silmiäni jollakin; näin sen kaiken, vaikka mitään en tuntenutkaan. Nyt kaikki valmistelut oli tehty ja leikkaus saattoi alkaa. Leikkaus tehtiin 5-6 muutaman sekunnin mittaisessa osassa. Leikkauksen aikana nenääni tuli palaneen käryä, joka ilmeisesti johtui lasersäteen ja silmän vuorovaikutuksesta. Hurja tunne haistella oman lihansa käryämistä :) Onneksi minua oli varoitettu tästä etukäteen, joten en säikähtänyt. Laserleikkauksen jälkeen lääkäri kostutti silmiäni, käänsi läpän takaisin paikalleen ja odotimme hetken läpän kiinnittymistä. Tämän jälkeen samat jutut tehtiin vasempaan silmään.
Leikkaus kesti kaikkiaan noin 15minuuttia ja itse laser-osuus muutaman kymmenen sekuntia. Leikkauksen jälkeen odottelin käytävässä noin tunnin jälkitarkastukseen pääsemistä. Tunne oli huikea, vaikka olinkin henkisesti aika uupunut. Vaikka leikkaus ei kestänyt kauaa ja se oli kaikkiaan lähes kivuton, oli henkinen stressi melkoinen. Onneksi blogimies oli mukanani pitämässä kädestä kiinni ja vitsailemassa kanssani.
Jälkitarkastuksen jälkeen pääsin lähtemään kotiin kärpäslasit päässä. Silmiäni häikäisi aivan huikean paljon, vaikka päässäni oli aurinkolasit ja olin vetänyt piponkin silmilleni. Kotona vietin kolme tuntia torkkuen sohvalla pimeässä. Illalla näin jo telkkaria ilman suuria vaikeuksia.
Vaikka tämä kaksi ja puoli viikkoa leikkauksen jälkeen on ollut melko rankkaa huonosta näöstä johtuen, voin suositella leikkausta lämpimästi. Pääsin eroon silmälaseista, joiden voimakkuus oli -5,25 (molemmissa silmissä).
Leikkaus oli siis Zyoptix-Lasik ja se tehtiin Medilaserissa.
Hassu juttu tapahtui pari viikko leikkauksen jälkeen, kun näin ensimmäistä kertaa saunassa viiteentoista vuoteen. Olin ihan järkyttynyt :) Ennen sauna oli mukavan hämyinen/sumuinen ja nyt näin kaikki kaakelit ja roskat.
Silmäleikkaus on nyt sitten takana päin ja innolla odotan näön lopullista korjaantumista. Paraneminen leikkauksesta on kestänyt paljon kauemmin kuin kenelläkään tutuistani. Leikkauksen jälkeen kaksi viikkoa piti käyttää antibioottitippoja ja näön paraneminen loppui lähes kokonaan. Näin ihan kohtuullisesti, mutta oman arvioni mukaan tarvitsin vielä silmälaseja, joiden voimakkuus olisi ollut joitan -1,00. Olin jo aivan varma, että joudun käymään läpi uusinta leikkauksen, koska näköni ei tuntunut paranevan haluttuun lopputulokseen. Nyt, kun antibioottitippojen käyttö on loppunut on paraneminen jatkunut. En edelleenkään nää niin hyvin kuin tavoite oli, mutta paljon paremmin kuin vielä viikko sitten. Nyt odottelen sitten innolla, josko paraneminen vielä jatkuu, vai mikä on tuomio tulevaisuuden suhteen; joudunko uusinta leikkaukseen, vai jatkuuko paraneminen vielä.
Itse leikkaus oli sen verran vähän epämiellyttävä, että uusintaleikkaus ei pelota/harmita yhtään (siis jos siihen sitten joutuu). Ennen leikkausta istuskelin vajaan tunnin käytävällä rauhottumassa. Jos olisin halunnut rauhoittavia lääkkeitä, ne olisivat alkaneet vaikuttaa tässä vaiheessa. Vajaan tunnin odottamisen jälkeen hoitaja tuli hakemaan minut leikkaushuoneeseen. Asetuin leikkauslaitteiston alle makaamaan ja toimenpide alkoi. Ensin silmiini pudotettiin puudutustipat ja silmäluomiini asetettiin luomenlevittimet. Koska silmäni ovat melko pienet, luomenlevittimet sattuivat jonkun verran. Tässä vaiheessa meinasi iskeä paniikki ja kyselinkin, onko kaikki hyvin kun minuun sattuu. Kaikki oli kuitenkin hyvin, ja minulle kerrottiin, että kohta kipu helpottaa.
Silmääni nostettiin paine ja samalla näkökykyni meni kokonaan leikattavasta silmästä. Silmääni leikattiin läppä ja paine laskettiin, jolloin näkökyky palautui. Tässä vaiheessa luomenlevittimiä säädettiin pienemmälle, jolloin kipu lakkasi kokonaan. Huima tunne oli, kun lääkäri tässä vaiheessa siirsi sarveiskalvoon tehdyn läpän syrjemmälle ja siveli silmiäni jollakin; näin sen kaiken, vaikka mitään en tuntenutkaan. Nyt kaikki valmistelut oli tehty ja leikkaus saattoi alkaa. Leikkaus tehtiin 5-6 muutaman sekunnin mittaisessa osassa. Leikkauksen aikana nenääni tuli palaneen käryä, joka ilmeisesti johtui lasersäteen ja silmän vuorovaikutuksesta. Hurja tunne haistella oman lihansa käryämistä :) Onneksi minua oli varoitettu tästä etukäteen, joten en säikähtänyt. Laserleikkauksen jälkeen lääkäri kostutti silmiäni, käänsi läpän takaisin paikalleen ja odotimme hetken läpän kiinnittymistä. Tämän jälkeen samat jutut tehtiin vasempaan silmään.
Leikkaus kesti kaikkiaan noin 15minuuttia ja itse laser-osuus muutaman kymmenen sekuntia. Leikkauksen jälkeen odottelin käytävässä noin tunnin jälkitarkastukseen pääsemistä. Tunne oli huikea, vaikka olinkin henkisesti aika uupunut. Vaikka leikkaus ei kestänyt kauaa ja se oli kaikkiaan lähes kivuton, oli henkinen stressi melkoinen. Onneksi blogimies oli mukanani pitämässä kädestä kiinni ja vitsailemassa kanssani.
Jälkitarkastuksen jälkeen pääsin lähtemään kotiin kärpäslasit päässä. Silmiäni häikäisi aivan huikean paljon, vaikka päässäni oli aurinkolasit ja olin vetänyt piponkin silmilleni. Kotona vietin kolme tuntia torkkuen sohvalla pimeässä. Illalla näin jo telkkaria ilman suuria vaikeuksia.
Vaikka tämä kaksi ja puoli viikkoa leikkauksen jälkeen on ollut melko rankkaa huonosta näöstä johtuen, voin suositella leikkausta lämpimästi. Pääsin eroon silmälaseista, joiden voimakkuus oli -5,25 (molemmissa silmissä).
Leikkaus oli siis Zyoptix-Lasik ja se tehtiin Medilaserissa.
Hassu juttu tapahtui pari viikko leikkauksen jälkeen, kun näin ensimmäistä kertaa saunassa viiteentoista vuoteen. Olin ihan järkyttynyt :) Ennen sauna oli mukavan hämyinen/sumuinen ja nyt näin kaikki kaakelit ja roskat.
Valmiita ja keskeneräisiä
Neulomusinto on palannut ja sain vihdoin purettua sen epäonnisen paidan alun. Tänään alottelin uudemman kerran, uudella silmukkamäärällä ja toivottavasti paremmalla onnella. Vähensin silmukoita XS-koon ohjeesta 36 ja toivottavasti nyt tulee paremman kokoinen. En mä jaksanu uskoo, että mulla on noin löysä käsiala, mutta kai se vaan on uskottava.
Tässä säälittävä pikkupaidan alku odottelee tekijäänsä :)
Sen jälkeen kun Vilma esitteli Södera-sukkansa, oon himoinnu niitä itselleni. Vihdoin rohkasin mieleni ja aloin pakertaa itselleni samanlaisia. Jaa, miks mun piti rohkaistua. No tietysti siks, että lankana on erittäin ohut (mun mittakaavassa) lanka ja erittäin ohuet puikot. Pelkäsin kovasti, etten koskaan sais tollasia tehtyä, mutta nyt näytää hyvältä. Kahden illan satunnaisella väkertelyllä oon saanu aikaan jo yhden jalkaterän, mikä on mulle melko hyvä suoritus.
Eli kovasti luottavainen oon, että noi sukat tulee valmistuun ennen kesää.
Välipala työnä oon virkannu itselleni Woolista kapeeta pitkää kaulahuivia. Huivi on muuten ihana, mutta jonkunlainen reunus sille pitäis saada, mutta lanka ei meinaa riittää. Yritin simpukka-reunusta, mutta lanka ei riittänyt. Nyt yritän sitten keksiä millaseen reunukseen lanka riittäis.
Noiden lisäksi olen saanut virkattua kasan isoäidin neliöitä, jotka odottavat inspiraatiota siitä, mitä niistä tulee isona.
Ja sitten kuva äitilleni antamasta huivista:
Malli: Branching Out
Lanka: Garnstudion Silke-Tweed, vaalean vihreä
Puikot: 4,5mm bambut
Muuta: Toinen BO:ni. Mallikerran opin melkein ulkoa, eli yksi huivi vielä pitää tehdä :)
Tässä säälittävä pikkupaidan alku odottelee tekijäänsä :)
Sen jälkeen kun Vilma esitteli Södera-sukkansa, oon himoinnu niitä itselleni. Vihdoin rohkasin mieleni ja aloin pakertaa itselleni samanlaisia. Jaa, miks mun piti rohkaistua. No tietysti siks, että lankana on erittäin ohut (mun mittakaavassa) lanka ja erittäin ohuet puikot. Pelkäsin kovasti, etten koskaan sais tollasia tehtyä, mutta nyt näytää hyvältä. Kahden illan satunnaisella väkertelyllä oon saanu aikaan jo yhden jalkaterän, mikä on mulle melko hyvä suoritus.
Eli kovasti luottavainen oon, että noi sukat tulee valmistuun ennen kesää.
Välipala työnä oon virkannu itselleni Woolista kapeeta pitkää kaulahuivia. Huivi on muuten ihana, mutta jonkunlainen reunus sille pitäis saada, mutta lanka ei meinaa riittää. Yritin simpukka-reunusta, mutta lanka ei riittänyt. Nyt yritän sitten keksiä millaseen reunukseen lanka riittäis.
Noiden lisäksi olen saanut virkattua kasan isoäidin neliöitä, jotka odottavat inspiraatiota siitä, mitä niistä tulee isona.
Ja sitten kuva äitilleni antamasta huivista:
Malli: Branching Out
Lanka: Garnstudion Silke-Tweed, vaalean vihreä
Puikot: 4,5mm bambut
Muuta: Toinen BO:ni. Mallikerran opin melkein ulkoa, eli yksi huivi vielä pitää tehdä :)
Subscribe to:
Posts (Atom)