Silmäleikkauksesta

Jotain ei-käsitöihin liittyvää, jos jotain kiinnostaa:

Silmäleikkaus on nyt sitten takana päin ja innolla odotan näön lopullista korjaantumista. Paraneminen leikkauksesta on kestänyt paljon kauemmin kuin kenelläkään tutuistani. Leikkauksen jälkeen kaksi viikkoa piti käyttää antibioottitippoja ja näön paraneminen loppui lähes kokonaan. Näin ihan kohtuullisesti, mutta oman arvioni mukaan tarvitsin vielä silmälaseja, joiden voimakkuus olisi ollut joitan -1,00. Olin jo aivan varma, että joudun käymään läpi uusinta leikkauksen, koska näköni ei tuntunut paranevan haluttuun lopputulokseen. Nyt, kun antibioottitippojen käyttö on loppunut on paraneminen jatkunut. En edelleenkään nää niin hyvin kuin tavoite oli, mutta paljon paremmin kuin vielä viikko sitten. Nyt odottelen sitten innolla, josko paraneminen vielä jatkuu, vai mikä on tuomio tulevaisuuden suhteen; joudunko uusinta leikkaukseen, vai jatkuuko paraneminen vielä.

Itse leikkaus oli sen verran vähän epämiellyttävä, että uusintaleikkaus ei pelota/harmita yhtään (siis jos siihen sitten joutuu). Ennen leikkausta istuskelin vajaan tunnin käytävällä rauhottumassa. Jos olisin halunnut rauhoittavia lääkkeitä, ne olisivat alkaneet vaikuttaa tässä vaiheessa. Vajaan tunnin odottamisen jälkeen hoitaja tuli hakemaan minut leikkaushuoneeseen. Asetuin leikkauslaitteiston alle makaamaan ja toimenpide alkoi. Ensin silmiini pudotettiin puudutustipat ja silmäluomiini asetettiin luomenlevittimet. Koska silmäni ovat melko pienet, luomenlevittimet sattuivat jonkun verran. Tässä vaiheessa meinasi iskeä paniikki ja kyselinkin, onko kaikki hyvin kun minuun sattuu. Kaikki oli kuitenkin hyvin, ja minulle kerrottiin, että kohta kipu helpottaa.

Silmääni nostettiin paine ja samalla näkökykyni meni kokonaan leikattavasta silmästä. Silmääni leikattiin läppä ja paine laskettiin, jolloin näkökyky palautui. Tässä vaiheessa luomenlevittimiä säädettiin pienemmälle, jolloin kipu lakkasi kokonaan. Huima tunne oli, kun lääkäri tässä vaiheessa siirsi sarveiskalvoon tehdyn läpän syrjemmälle ja siveli silmiäni jollakin; näin sen kaiken, vaikka mitään en tuntenutkaan. Nyt kaikki valmistelut oli tehty ja leikkaus saattoi alkaa. Leikkaus tehtiin 5-6 muutaman sekunnin mittaisessa osassa. Leikkauksen aikana nenääni tuli palaneen käryä, joka ilmeisesti johtui lasersäteen ja silmän vuorovaikutuksesta. Hurja tunne haistella oman lihansa käryämistä :) Onneksi minua oli varoitettu tästä etukäteen, joten en säikähtänyt. Laserleikkauksen jälkeen lääkäri kostutti silmiäni, käänsi läpän takaisin paikalleen ja odotimme hetken läpän kiinnittymistä. Tämän jälkeen samat jutut tehtiin vasempaan silmään.

Leikkaus kesti kaikkiaan noin 15minuuttia ja itse laser-osuus muutaman kymmenen sekuntia. Leikkauksen jälkeen odottelin käytävässä noin tunnin jälkitarkastukseen pääsemistä. Tunne oli huikea, vaikka olinkin henkisesti aika uupunut. Vaikka leikkaus ei kestänyt kauaa ja se oli kaikkiaan lähes kivuton, oli henkinen stressi melkoinen. Onneksi blogimies oli mukanani pitämässä kädestä kiinni ja vitsailemassa kanssani.
Jälkitarkastuksen jälkeen pääsin lähtemään kotiin kärpäslasit päässä. Silmiäni häikäisi aivan huikean paljon, vaikka päässäni oli aurinkolasit ja olin vetänyt piponkin silmilleni. Kotona vietin kolme tuntia torkkuen sohvalla pimeässä. Illalla näin jo telkkaria ilman suuria vaikeuksia.
Vaikka tämä kaksi ja puoli viikkoa leikkauksen jälkeen on ollut melko rankkaa huonosta näöstä johtuen, voin suositella leikkausta lämpimästi. Pääsin eroon silmälaseista, joiden voimakkuus oli -5,25 (molemmissa silmissä).
Leikkaus oli siis Zyoptix-Lasik ja se tehtiin Medilaserissa.

Hassu juttu tapahtui pari viikko leikkauksen jälkeen, kun näin ensimmäistä kertaa saunassa viiteentoista vuoteen. Olin ihan järkyttynyt :) Ennen sauna oli mukavan hämyinen/sumuinen ja nyt näin kaikki kaakelit ja roskat.