Voiko ihmisellä olla liikaa takkeja?

No niinhän siinä kävi, että takkeja oli saatava lisää. Talvea varten halusin paksumman toppatakin ja syksylle vedenpitävän takin ja ne myös tein.
Ensin tein talvitakin Eurokankaan oranssista Wertexistä (harkitsin huomio-oranssia, mutta tää vähän hillitympi oli kuitenkin parempi valinta), vihreästä tikki/fleece-vuorikankaasta ja samalla vanhalla Ottobren kaavalla.

 Hupun malli oli vähän vaivannut jo aiemmissa retrotakeissa, mutta sen huonous korostui tässä paksussa mallissa entisestään. Huppu on tehty kahdesta osasta ja tönköttää päältä häiritsevästi, mutta muuten onnistuin mielestäni takin kanssa.

Vetoketjun yläpään sain onnistumaan hienosti ja muutenkin tein mielestäni aika siistiä työtä. Vuoritin takin taas Tosimummon ohjeilla (kuten edellisestkin), joten se on sisältäkin siisti.

 

 Alareunan ompelen aina käsin, jolloin päällipuolelle ei tule häiritseviä saumoja.

Huppua saa aina vähän asetella, että se asettuu kauniisti.

Hihaan laitoin pöllön koristeeksi. Pöllöt ovat kuulemma jo antamassa tietä ketuille muoti-ilmiönä, joten on vain sopivaa, että mä innostun niistä vasta nyt :D

Taakse laitoin vielä jälkikäteen heijastinkolmion, ettei tarttis niin montaa roikkuvaa heijastinta muistaa mukana kantaa.

Loppuun vielä urpoposeeraus. Kyllä mä tästä takista tykkään tosi paljon, hupun vioista huolimatta.

Ja koska itseään pitää haastaa, mä haastoin taitoni tekemällä syksyä varten vedenpitävän takin. Kankaiksi valitsin Shelbyn valikoimista fucsian punaisen vedenpitävän kankaan, jonka speksit löytyvät linkistä. Saumat teippasin Ullakan sauman tiivistysnauhalla ja vuoriksi Shelbyn vuorikangas.

 Kaavana taas se sama Ottobren Everyday Wear, mutta nyt aika paljon muokkailtuna. Hupun tein Fall Favorite -parkan kaavalla ja erillisen kauluksen kuosittelin hupun kaavasta. Halusin, ettei huppu tällä kertaa kisko kaulusta kuristamaan kaulaan ja toisaalta halusin myös korkeamman kauluksen.

 Koska sitä aina tulee valitettua, ettei kauppojen takeissa ole valmiina heijastimia (ja sitten ne roikkuvat unohtuu laittaa, tai sotkeentuu johonkin tai on muuten vaan ärsyttäviä), päätin laittaa tarpeeksi heijastavaa materiaalia itse takkiin. Heijastimena on Shelbyltä ommeltavaa heijastinnauhaa sekä heijastavaa terettä.

 Tässä näkyvillä sisäsaumojen teippauksia. Oli muuten ärsyttävää, kun ei voinut käyttää nuppineuloja niin kuin yleensä, vaan nuppisten tilalla joudin käyttämään klemmareita ja teippiä :P Hermo meinasi kyllä mennä moneen kertaan näiden viritysten kanssa.

 Tästä näkyy hyvin hupun parempi malli.

 Heijastimilla tein "rannekorun" oikeaan ranteeseen. Kyllä nyt on bussikuski iloinen, kun huidon pysähtymismerkkiä pimeällä :D

 Kaikenkaikkiaan siis hermoja raastava, tuskallinen kokemus, josta lopputulemana aivan mahtava syystakki! Ei enää koskaa vastaavaa projektia! Kyllä 200€ vedenpitävästä takista on pieni raha, kun tästä alkaa kustannuksia laskea :P